Taivaalla kuu tuskin hengissään
Keskellä hauraiden pilvien virtaa.
Juro vartiomies palatsin luona
Katsoo vihoissaan tornikelloon.
Uskoton vaimo on menossa kotiin,
Hänen kasvonsa kovat, sulkeutuneet,
Ja uskollista polttaa kaipuu,
Jota unen tiukka syleily ei saamuta.
Ja mitä heistä? Viikko sitten huokasin,
Heitin maailmalle hyvästit. Mutta huoneessa
Ilma on tunkkainen ja lähdin puistoon
Katsomaan tähtiä, koskettamaan lyyraa.
